Iloinen Talo

Lääni: 
Etelä-Suomen lääni
Kunta, alue: 
Helsinki, Suomenlinna
Piilottaja(t): 
Tilhet
Piilotusaika: 
02.10.2016
Johtolanka: 

Lodjun johtolangat vievät satujen maailmaan, lelujen kelkkaan. Ne johtavat iloisen, lelula pullollaan olevan talon luo. Sieltä löytyy myös lodju sekä geokätköiliöiden kanssa yhteinen vieraskirja. Johtolangat on suunniteltu eritoten lasten seurattaviksi ja ääneen luettaviksi. Lelujen retkelle voi hypätä mukaan kolmessa eri Suomenlinnan kohdassa:  1) Suositeltavaa on kulkea koko matka Kauppatorilta tulevalta lautalta lähtien Oona-nallen ja Toivo-nuken seurassa.  2) Jos kuitenkin sattuu kulkemaan huoltolautalla Katajanokalta, kuten Ruut-rumpali, voi lauttamatkan jälkeen halutessaan oikaista jo pöllön luo.  3) Suomenlinnan leikkipuiston luota voi myös osallistua lodjausleikkiin, kun keinumiselta ja hippasilta malttaa.  Nyt matkaan:  Ruut on rumpali ja minne hän meneekään, hän pitää soitinta mukanaan vähän väliä musisoidakseen. Tänään hän on kutsunut ystävistään Oona-nallen ja Toivo-nuken mukaan Suomenlinnan leikkipuistoon leikkimään. Ruut asuu Katajanokalla lähellä meren rantaa ja isojen rekka-autojen lautta lähtee melkein hänen kotioveltaan. Hän käykin usein saaressa leikkimässä.  Miehistöä ja rekkakuskejakin huvittaa aina, miten Ruut jaksaa rummuttaa kannella läpi koko matkan. Heti lautan tultua rantaan rumpali pinkaisee juoksuun ja hetkessä hän on perillä puistossa. Keinut ovat jo varattuja, joten Ruut istahtaa hiekkalaatikon laidalle soitellen odottamaan.  Oonalla ja Toivolla on Ruutilta saadut tarkat ohjeet siihen, miten puistoon löytää. Nyt hekin ovat jo matkalla, Kauppatorilta lähteneellä toisella lautalla. Oona-nalle nauraa harmaasiipisille linnuille, jotka yrittävät pysyä kyydissä mukana. Toivo-nukke asettuu selälleen arvailemaan, mitä kukin pilvi esittää ja hetkessä hän jo torkahtaa.  Satamassa he näkevät heti pitkän pitkän vaaleanpunaisen talon, mitä Ruut on ohjeissaan tarkoittanut. Ruutin mukaan talon läpi pääsee kulkemaan, mitä ystävykset eivät millään oikein usko. Toivo kuitenkin huomaa ja hihkaa: "Tuolla se on, keskeltä taloa menee kellon alta tie!" Oonaa aivan naurattaa. Aukon luona on kaksi sinistä viittaa, juuri kuten Ruut on kertonut.  "Lähtekää viittojen suuntaan, suoraan talon läpi, sitten mäki ylös ja päätietä eteenpäin." Näin kuuluivat Ruutin neuvot. Korkeimmistakin korkein yli puiden latvojen kohoava talo vasemmalla on kirkko, oikealla alkaa pian mahtava kaksivärinen muuri. "Muurinkin läpi menee kapea tie, mutta älkää kääntykö sinne, vaan jatkakaa vain päätietä eteenpäin. Pian se levenee kahden talon välissä. Silloin olette jo lähellä."  Toivo ja Oona pysähtyvät mukulakiviseen loivaan mäkeen ja näkevät suoraan edessään harmaan muurin, joka on Ruutin mielestä niin matala, että siitä pääsee hyppäämällä yli samalla rumpua soitellen. Nukelle ja nallelle muuri ei ole ollenkaan niin matala, mutta onneksi siitäkin löytyy aukko ja kaverukset pääsevät sen kautta perille leikkipuistoon.  Ruut juoksee jo vastaan ja pyytää keinumaan. Oonaa vauhti naurattaa ja Toivo käy vuoroaan odottamaan. Hän asettuu makuulleen, kuinkas muuten kuin nukkumaan. "Toivo, olet aivan toivoton!", kuuluu uneen vielä Oonan huuto Ruutin rummutuksen seasta.  Toivo uneksii ihmeellisestä talosta, iloisesta talosta leluja pullollaan. "Ovatpa unet uskomattomia", Toivo miettii nukkuessaan, "olenhan itsekin lelu." Ystävät herättävät hänet ja he alkavat leikkiä hippaa. Yhtäkkiä Toivo huutaa: "Tulkaa tänne, katsokaa! Nuo lelut tuosta kyltistä olivat äsken unessani!" Muut eivät tahdo uskoa ollenkaan. Toivo kuitenkin inttää: "Siinä on nuoli, seurataan sitä, ehkä ne ovat jossain siellä!"  Kolmikko lähtee punavalkoisen nuolen osoittamaan suuntaan. Kohta on Ruutin vuoro hihkua pensaiden suuntaan osoittaen: "Tuolla on lisää viittoja! Muuriaukon vieressä!" Ruut kertoo innoissaan, että juuri siitä aukosta hän aina kulkee kun tulee puistoon leikkimään. Lelut tunnistavat viitoista oman sanansa ja kiiruhtavat juosten aukon läpi kohti keltaista taloa. Vauhti kiihtyy alamäessä talon oikealla puolella ja kaverukset melkein kompuroivat lähestyessään merenrantaa.  Rannassa hengästyneet lelut ihmettelevät. Ei täällä olekaan iloista taloa leluja pullollaan, vain merta ja rantaa ja kaiken maailman rannan tavaroita. Ruutia ei huvita rummuttaa, Oonaa ei naurata ollenkaan, ja Toivo haluaisi alkaa nukkumaan. Allapäin ja pettyneinä ystävykset kääntyvät kävelemään takaisin kohti puistoa.  Yhtäkkiä aivan heidän edestään lentää pieni sarvipäinen pöllö. Se lehahtaa kääpäiseen koivuun punaisen talon edessä, oman kotikolonsa katolle. Pöllö lähtee uudelleen lentoon ja viittoo siivillään leluja seuraamaan itseään. Pöllö lentää talon editse ja sitten oikealle kaartuvaa kapeampaa tietä pitkin. Leluja alkaa yhtäkkiä kovasti jännittää ja he jatkavat matkaa vaitonaisina askeliaan varoen.  Pöllö liitää pensaiden välistä kauniille pihalle, pihan perältä katselevan talon huipulle. "Toivo, onko tuo unesi iloinen talo?", Oona kysyy. Toivo vastaa: "Se se on, ehkä se on lelujakin pullollaan! Olisipa Arttukin mukana, miten hän nauttisikaan tästä seikkailusta." Lelut kaikki tunsivat Toivon naapurissa asuvan touhukkaan tontun ja totisesti Oonan ja Ruutinkin mielestä Artun pitäisi saada kokea satumainen piha ja iloinen talo.  Talo on kuullut ystävysten lähestymisen jo kaukaa ja se on vieraista kovin hyvillään. Se kutsuu lelut luokseen ja kuiskaa: "Kutsukaa Arttu kanssanne leikkimään." "Mutta miten?", lelut ihmettelevät. "Lähettäkää hänelle kortti tietenkin", talo vastaa. "Mutta miten?", lelut ihmettelevät jälleen.  "Kerätkää puiden pudonneita lehtiä kortiksi, kirjoittakaa viestinne niille pienillä kivillä ja etsikää kaunein käpy osoitteeksi. Jättäkää kortti minun juurelleni, pöllön siivin vietäväksi. Jääkää odottamaan, tonttuystävänne saa kutsun tuota pikaa." Odotellessa Oonaa naurattaa, Ruuti soittaa rumpuaan eikä Toivoakaan nukuta enää laisinkaan. Tervetuloa mukaan leikkimään! 

Suositellut vuodenajat: 
kevät
kesä
syksy
talvi
Vaikeustaso: 
helppo
Huomautukset: 

Iloinen Talo on antanut lodjulle luvan, mutta toivoo, ettei pihalla yöaikaan liikuttaisi.