Ohjeita lodjaukseen

Aivan ensiksi: nämä sivut on tarkoitettu kaikille lodjauksesta kiinnostuneille - ei vain partiolaisille!
Sitten asiaan:

Jollet löydä näiltä sivuilta etsimääsi tietoa, voit ottaa yhteyttä ylläpitoon: mikael.niku(at)helsinki.fi.

Mitä lodjaus oikein on?

Lodjaus on arvoitusten ratkaisua, aarteenetsintää, suunnistusta, taidetta - ja varsinkin uusien, mielenkiintoisten paikkojen löytämistä.

Idea on tämä: joku piilottaa lodjun eli laatikon johonkin hienoon, kaukaiseen tai muuten vain kiinnostavaan paikkaan. Lodjun paikan hän ilmoittaa johtolankana, joka voi olla kinkkinen arvoitus tai vaikka vain ytimekkäästi koordinaatit. Lodjussa on vieraskirja ja käsintehty leimasin, ehkä muutakin sälää. Toiset voivat sitten koettaa löytää lodjun. Etsijällä on mukanaan oma henkilökohtainen leimasin, mustetyyny ja muistikirja. Kun lodju löytyy, hän leimaa omalla leimasimellaan lodjun vieraskirjaan ja lodjun leimasimella omaan kirjaansa. Voi lodjun kirjaan tietysti kirjoittaakin terveisiä. Näin lodjuun jää muisto sen löytäneistä ja löytäjälle merkintä löydetyistä lodjuista.

Lodjaus alkoi 1850-luvulla, kun muuan viktoriaaninen herrasmies piilotti ensimmäisen lodjun dartmoorelaiseen rantapenkkaan. Nykyisessä Dartmooren kansallispuistossa on piilossa yli kaksikymmentä tuhatta (20 000!) lodjua, ja niiden johtolankoja saa kirjasena. Amerikkaan lodjaus levisi 1998. Satojen sikäläisten lodjujen johtolangat on koottu www-sivulle www.letterboxing.org. Tästä voikin päätellä, että englanniksi lodjaus on letterboxing.

Suomeen lodjaus tuli tiettävästi vuonna 2001. Silloin perustettiin tämä sivusto, ja Partio-lehdessä oli juttu lodjauksesta. Lodjujen johtolankoja rupesi pikkuhiljaa tippumaan näille sivuille. Kesällä 2001 Nuuksion kansallispuiston johtaja Hannu Ormio innostui aiheesta, ja Nuuksioon rakennettiin kymmenen lodjun sarja. Loppu on historiaa, kuten sanotaan...

Syksyllä 2005 oli lodjauksesta juttua MTV3:n Huomenta Suomi-ohjelmassa. Tekivät aiheesta pari mukavaa pätkää. Niitä voi (ainakin nyt loppusyksystä 2005) käydä katsomassa MTV3:n NettiTV:ssä, tosin pientä maksua vastaan. Löytyvät 2.11. kohdalta (kaksi pätkää).

Lodjuja etsimässä

Lähteäksesi lodjaamaan, sinulla on tietysti ensin oltava johtolanka, jotta pääset lodjun jäljille. Niitä on tarkoitus koota näille sivuille. Lisäksi sinulla olisi hyvä olla oma henkilökohtainen leimasin (lodjaajan "puumerkki"; sen tekemisestä lisää alla), mustetyyny, muistikirja ja lyijykynä. Kompassin käyttö ja suunnistus kannattaa opetella etukäteen, jos olet jotenkin onnistunut välttymään näiltä taidoilta, ettei etsijästä tule etsittyä.

Askelia tai askelpareja käytetään johtolangoissa usein matkan ilmoittamiseen. Koska ihmisten askelten pituus vaihtelee, johtolankaan sisältyy monesti "kalibrointimatka" kahden helposti hoksattavan maaston kohdan välillä. Siitä voi sitten tarkistaa, montako omaa askelta vastaa montako johtolangan laatijan askelta.

Johtolanka saattaa hyvinkin olla sellainen, että sen käsittää vasta perillä!

Kun vihdoin pääset perille, muista varoa käärmeitä kopeloidessasi kiven tai kannon alle piilotettua lodjua, jos ollaan sellaisella seudulla.

Lodjua kätkemässä

Näin käy oman lodjun kätkeminen:

  1. Valitse alue, johon aiot lodjun piilottaa.
  2. Tee tai hanki lodjuun laitettava leimasin.
  3. Hanki itse laatikko, vieraskirja ja mahdollinen muu sälä, jota haluat lodjuun pakata.
  4. Etsi lodjulle hyvä piilo kohdealueelta.
  5. Laadi johtolanka. Hyviä piiloja voi olla hankala löytää, joten on fiksumpaa kehitellä johtolanka vasta sitten, kun piilo on valittu.
  6. Julkaise johtolanka näillä sivuilla tai haluamallasi tavalla.
  7. Hyvä olisi, jos kävisit toisinaan tarkistamassa, että lodju on edelleen paikoillaan ja kunnossa.

Kätköpaikka

Hauskinta on, jos lodjua etsiessä tulee löytäneeksi myös hienon tai mielenkiintoisen paikan. Kätköpaikkaan pääseminen voi myös olla haaste sinänsä: se voi olla kaukana korvessa tai vaikkapa tunturin laella. Ei lodjua kuitenkaan tarvitse lähteä kiikuttamaan Mount Everestille tai Kuuhun. Jokaiselta paikkakunnalta löytyy varmasti kivoja paikkoja - varsinkin muualta tulevien lodjaajien mielestä, jotka eivät ole niistä ehkä kuulleetkaan. Eikä kukaan määrää, että lodju pitäisi piilottaa nimenomaan johonkin erämaahan! Voihan se kiinnostava paikka olla vaikka keskellä kaupunkia.

Kätköpaikkaa valitessa pitää toki käyttää maalaisjärkeä. Älä piilota lodjua paikkaan, jossa ramppaaminen vahingoittaisi ympäristöä. Tapauksesta riippuen voisi myös olla fiksua kysyä lupa maanomistajalta.

Lodju on tietty tarkoitus piilottaa niin, ettei kukaan löydä sitä ihan vahingossa, ja niin, että se pysyy varmasti tallessa. Tässäkin pitää muistaa, että ympäristöä ei saa vahingoittaa. On huono idea kaivaa lodju viiden metrin syvyiseen monttuun keskellä luonnonsuojelualuetta. Mieluummin vaikkapa kiven tai kannon alle. Kannattaa myös ajatella, miltä paikka näyttää eri vuodenaikoina - ettei vaikkapa tiuhaan pajupuskaan piilotettu lodju loista ohikulkijan silmiin, kun lehdet putoavat, tai keväinen sulamisvirta vie sitä mennessään.

Lodju ja sen sisältö

[img_assist|nid=10|title=Lodjun sisältö|desc=|link=none|align=right|width=640|height=416]Lodjun pitää tietysti olla kestävä ja vesitiivis. Esimerkiksi Rubbermaidin Curver-astioista löytyy näppärän kokoisia läpinäkyviä ruokarasioita, joissa on tiivis kansi, ja jotka kestävät hyvin pakkasta (kokeiltu itse -80 C:ssa... niin kylmänä rasiaa ei kylläkään saa auki!), eivätkä maksa ihan kohtuuttomia (alle 4 euroa). Aivan täysin vedenpitäviä nekään eivät ole (vesiämpärin pohjalle upotettuna vettä tihkuu sisään muutamassa päivässä), joten sisältö kannattaa varalta pakata minigrippeihin. Tai jos haluaa pelata oikein varman päälle, niin laittaa kaksi erikokoista rasiaa sisäkkäin ja minigripin vielä sisälle.

Metsähallituksen Nuuksion lodjuissa herkät tavarat on pakattu Nalgenen valmistamiin polypropyleenisiin puolen litran laboratoriotölkkeihin (kuva ohessa). Ne ovat tiiviitä, kestäviä ja sopivan läpikuultavia. Polypropyleeni ei kylläkään kestä pakkasessa kovia iskuja. Jos tämä arveluttaa, eikä pullon himmeys haittaa, niin polyeteeni on varmempi vaihtoehto. Nalgenen pulloja saa vaikka mistä muovista tehtyinä. Niitä myyvät ainakin laboratorioliikkeet, kuten Oriola. Laboratoriokamat tuppaavat olemaan ylihinnoiteltuja; nämä pullot maksavat reilut parikymppiä + mahdolliset toimitusmaksut.

Lodjuun pakataan ainakin lodjun oma leimasin ja vieraskirja. Leimasimesta lisää alla; vieraskirjaksi kelpaa mikä tahansa kätevän kokoinen vihko. Jotkut käyttävät vedenkestäviä erikoisvihkoja, mutta kun vihkon pakkaa hyvin, se on turhaa (ja saattaa olla hankalaa leimasinten kanssa).

Lodjun kanteen näkyville on hyvä kiinnittää lappu, jossa kerrotaan, mistä on kysymys, ja pyydetään jättämään lodju rauhaan. Näin merkittynä sillä on suuremmat mahdollisuudet selviytyä, jos joku satunnainen ohikulkija sattuu sen löytämään. Lapussa on hyvä myös olla piilottajan yhteystiedot, jotta ihmiset voivat ilmoitella lodjun voinnista. Esimerkkilappu on liitteenä tämän ohjeen lopussa.

Voi lodjuun toki laittaa muutakin, jos haluaa. Monet pakkaavat lodjuun postikortteja, joihin on valmiiksi lätkäisty postimerkki ja piilottajan osoite. Niin voi saada terveisiä lodjun löytäjiltä.

Leimasin

[img_assist|nid=11|title=Leimoja|desc=|link=none|align=right|width=640|height=456]Lodjun leimasimen (ja toki myös lodjaajan oman henkilökohtaisen leimasimen) kuuluu olla yksilöllisiä. Siksipä onkin hauskinta tehdä leimasimet ihan itse, tai vähintäänkin teettää itse suunnittelemansa leimasin. Ei homman toki kuitenkaan kannata antaa tökätä tähän. Jos leimasinta ei millään saa aikaiseksi, niin voihan sellaisen hakea vaikka Tiimarista. Mutta se ei ehkä ole lodjun löytäjälle ihan yhtä kiva yllätys kuin itse kaiverrettu, ainutkertainen leimasin.

Mitenkäs sellainen leimasin sitten tehdään? Lyhyesti: piirretään kuva paperille, siirretään kuvan negatiivi kaiverrettavaan materiaaliin, ja sitten vain kaiverrellaan pois alueet, jotka ovat tyhjiä negatiivissa. Monet kaivertavat leimasimensa vinyylisistä pyyhekumeista, tai sitten voi hankkia askarteluliikkeestä jotain erityistä kaiverreltavaa levyä. Niin, ja lopuksi kiinnitetään leimasin jonkinmoiseen kahvaan, jotta sitä on helpompi käyttää.

Tarkempia leimasimen teko-ohjeita on verkossa mm. Suomalais-Japanilaisella yhdistyksellä, Der Mad Stamperilla (engl.) ja Carving Consortiumilla (engl).

Johtolanka

Johtolangan laatii kukin omalla tyylillään. Se voi olla yksinkertaisesti vain koordinaatit, jotka vievät suoraan perille, tai kompassisuunta ja matka jostain selvästä maamerkistä, tai sitten niin kinkkinen arvoitus, että ratkaisemiseen menee monta unetonta yötä. Tässä kuitenkin pari neuvoa:

  • Varsinkin jos johtolankasi on kovin mystinen, kannattaa käyttää reitin varrella maamerkkejä, joista etsijä voi päätellä olevansa suurin piirtein oikeilla jäljillä. Joskus voi olla fiksua myös käyttää maamerkkejä, joista etsijä huomaa vaellelleensa liian kauas (kuten: jos tulet Murmanskiin, olet mennyt liian kauaksi itään).
  • Jos käytät johtolangassa askelia tai askelpareja matkan kertomiseen, kannattaa liittää siihen myös "kalibrointimatka". Siis esimerkiksi: "kävele ensin joelta 120 askelta suuntaan 90 montulle, sitten sieltä 80 askelta suuntaan 120, ja olet perillä." Näin etsijä voi tarkistaa, millaista määrää hänen omia askeliaan vastaa piilottajan 120 askelta, ja laskeskella siitä, mitä tarkoittaa 80 askelta.
  • Valitse piilopaikka, joka on selvä johtolangan ratkaisseelle. Ettei se ole esimerkiksi "kiven alla soramontussa". Tarkoitushan on, että pelissä pärjää nokkeluudella eikä tuurilla.

Inspiraation lähteeksi voi katsella muitten väsäämiä johtolankoja suomalaisiin tai vaikka amerikkalaisiin lodjuihin.

Jos haluat lodjullesi laajemman yleisön, toimita johtolanka suomen lisäksi myös englanniksi. Vielä enemmän vieraita saatat saada, jos teetkin lodjustasi lodjun ja geokätkön yhdistelmän (ks. alla).

Sääntöjä

Lodjauksessa ei kamalasti sääntöjä ole. Mutta tässä kuitenkin muutamia juttuja, jotka kannattaa muistaa.

  • Kunnioita ympäristöä etsiessäsi ja piilottaessasi lodjuja.
  • Älä piilota lodjua mihinkään älyttömän vaaralliseen paikkaan. Varoita etsijöitä, jos paikka on kuitenkin jotenkin vaarallinen.
  • Älä levitä toisten johtolankoja tai leimasinten kuvia ilman lupaa. Älä myöskään levittele johtolankojen ratkaisuja!
  • Kun löydät lodjun, pakkaa se taas huolellisesti ja piilota hyvin samaan paikkaan. Varo, ettet paljasta paikkaa touhutessasi sen ympärillä!

Geokätköily

Geokätköily (geocatching) on lodjauksen sisarlaji, jossa kätköjä etsitään GPS-navigointivehkeiden avulla. Johtolankana on siis koordinaatit (ja mahdollisesti muita vinkkejä). Johtolangat julkaistaan kansainvälisillä geokätköilysivuilla.

Jos haluat lodjullesi mahdollisimman laajan yleisön, voit harkita yhdistetyn "geolodjun" tekemistä. Tee lodjulle silloin kaksi johtolankaa: lodjutyyppinen johtolanka tänne ja koordinaattivinkki geokätköilysivuille.

Lisää vinkkiä geokätköilystä saat esimerkiksi täältä.

LiiteKoko
Microsoft Office document icon lappu.doc27.5 KB
Tiedosto lappu.rtf24 KB
Plain text icon lappu.txt936 tavua